Kuten otsikkokin kertoo, nyt meinaa vastustaa. Alotetaanpa listaamaan asiat, jotka ei meinaa mennä putkeen. Mulla oli (on edelleen seisonnassa) punainen paholainen alias ooppeli. Noh, ku jotahi meni rikki niin se päätti hajota sitte totaalisesti. Eihä se auttanu ku koittaa korjata asia. Auton painaessa mieltä, puhelimeni putosi (Lumia900) ja meni särki. Ei kai siinä, piti sitte uus ostaa. Niinpä sitte ooppeli päätti, että eipä mennäkkään katsastuksesta läpi ja onkkelma oli semmonen, että piti uus (vanha) auto ostaa. Meni aika kivasti rahhaa koko hommaan puhelin mukaan lukien. Ja sopivasti aprillipäivänä, mun electroni lakkas toimimasta, enkä ollu tajunnu tilata uutta ku semmosta ei postissa automaattisesti näkyny. Eipä siinä vielä mittään, mutta piti koiranki sitte sairastua. Lääkäriin lompsis ja taas kortti vinkumaan ja tilit itkemään verta. Korvan paholainen oli tulehtunu ja rappaamisen seuraamisena siihen tuli ns. verikorva. Lekuri sano, että katellaan viikko ja jos ei helpota turvotus niin kahtellaan jos tyhjennettäs. Eihän se turvotus helpottanu ja päätettiin varata uus aika Animagiin tyhjennykseen. Tälle päivää (ma 7.4) saatiin aika ja minä menin aamuvuoroon töihin, notta kerkeän koiran ja avoapinan hakemaan lekurireissulle. Mutta mitäs sitten sattuikaan....
Lähdin töistä suhteellisen hyvillä mielin, vaikkakin lounaaksi en napannut kuin omenan ja banaanin ( olin unohtanu eväshomman kokonaan illalla) ja ajattelin, että kerkeän kotona tekasta pikaeväkset meille ennen lääkärireissua. Mulla hajos sitte rengas moottoritielle!! Noh, en hermostunu vaan varoitin ensimmäisenä muita tiellä liikkujia, jottei takiani tapahtuisi mitään vakavampaa. Kävelin perärontille (eli kontille) ja kaivelin sieltä pelit ja pensselit eli tunkin, pulttiavaimen (vaimikäseon) ja vararenkaan. Mieli meinasi hieman painua maahan, kun huomasin vararenkaankin olevan hyvin tyhjillään. Soitin avoapinallekki ja ressasin sitten, että keretäänkö. Aloin sitten tunkkaamaan autoa ylös. TUNKIN PERKELE HAJOS!!! sain kylläkin hajonneen renkaan pois, mutten varanrengasta alle. Tässä vararikossa sitten yritin huitoa, notta pysähtyiskö joku. Aloin panikoida, ja soitin avoapinalle, itkin ja kiukkusin. Yritin edelleen pysäyttää autoa avuksi, mutta ei. Minuutit valuivat ohi kuin vesi siivilästä, puoli tuntia, ennenkuin joku pysähtyi. Heillä ei ollut tunkkia, mutta he kysyivät silti voivatko auttaa. Kiitin kohteliaasti ja arvostin heidän pysähtymistään. Jatkoin hommaa, itku kurkussa ja hätä käsillä. Aikaa kun ei enää ollut mahdottomasti. Rekan aiheuttama ilmavirtaki repäs tankin luukun irti. :( Apina sitten sai kyydin kohti lekuria siskoltaan (onneksi) ja minä jatkoin taistelua moottoritien varressa. Puoli tuntia taas, eikä yhtään apua. Olin jo soittamassa hartikaiselle ja sitten tapahtui ihme. Maanteiden ritari mustakeltaisella pakullaan pysähtyi auttamaan!!! :)) vaikkakin motarilla ei saisi pysähtyä (kuulemma) Tunkki toisen tilalle, rengas alle (niin tyhjä, että pelotti) mutta minä selvisin! Kiitos tämän herrasmiehen. Koiraki sai hoidon korvaansa ajoissa, minä olin kyllä sen näkönen, että jossaki on piehtaroitu, mutta silti.
Että nyt tässä miettii, vaikkei sais, että mitähä vielä? :) kohta tässä on jo niin potkittu olo, ettei mitään rajaa. Onneks kuitenkin on tuo ihana avomies, joka jaksaa aina kuunnella mun pahimmatki kiukuttelut ja itkut. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti