Epäonni jatkuu, mutta ei onneksi salilla :)

Hassua, miten arkipäivät kuluu nopeasti, kun on paljon tekemistä. Tai stressattavaa. Näköjään alkaa olla enää lauantai tai sunnuntaiaamuisin aikaa puuron ja kahvin äärellä tälle blogipäivittelylle.

Pääsiäisen miniloma lusittu, nautin kyllä paljon! Kerkesin kotona touhuta hommia, mitkä jää arkena tekemättä ja käytiin ukon ja sessukan kanssa kävelylenkki ihanassa luonnonhelmassa. :> Moneen vuoteen en ollu käyny kävelemässä Isoniemessä, mut olihan se makiaa ku aurinko paisto ja oli lämmintä! Harmi ku ei ihan laavulle asti päästy, ku siellä oli niin mahottomasti porukkaa. Käytiin vähän anoppilassaki auttelemassa remonttihommissa, vähän tuli kyllä ikävä vanhan ammatin hommia. Mutta mieluummin oon "siistissä" sisätyössä lasten parissa, ku likasella ja raskaalla työmaalla jossain raksalla.
Jäi pääsiäisenä mämmit syömättä, mutta pittää sitte kesäkuun jälkeen vähän hemmotella itteä ja ottaa takasi näitä menetettyjä herkkupäiviä ;)

Niin tosta epäonnesta. Meillä hajos auto taas. Siis oikeasti. En ennää tiiä mitä pahhaa oon maailmankaikkeudelle tehny, ku kaikki paska sattuu tähän alkuvuoteen. Paremmin kestäs varmaan nuppi, jos tulis nuo surkiat asiat vähä pidemmällä aikavälillä. Sain arkihaasteenkin facessa, meinas naurattaa ku ei mun arjessa oo mittään kuvaamisen arvosta. No ois ollu eilen kyllä hyvää kuvamatskua jos joku ois ollu mun kanssa hinattavassa autossa! Ikuna ei oo niin palijoa pelottanu, ei saakeli ikinä! Kädet valakosena puristin rattia, ihme että on yhtää ehjää leegoa suussa ku niin kovvaa purin hampaita yhteen, etten mittään kämmiä tekis. Hengissä selvittiin ja nytten pitäs keksiä, että mistähä repis rahat ja aikaa auton korjaamiseen..

Mutta treeni sentään kulkee!

Salilla näkkee, että kehittyy kun on kunnon saliohjelma ja oikianlainen ruokavalio. 4 viikkoa sitten ku aloitettiin, tein ranskalaista punnerrusta kulmatangolla (7,5kg) ja päihin vaivaset 2,5 kg. Tiukkaa teki ku nakkas lisäksi 1,25 molempiin päihin kaveriksi. Nytten siinä on sitte jo 6,25 per puoli ja hyvin nousee! Ja suorin jaloin mave, alussa oli tanko (20kg) ja päissä 10 kg kiekot. Viime kerralla siinä oli sitte jo 20kg ja 5 kg kiekot eli yhteispainona 70kg. Oon melekeen ylypiä ku kehitystä on tapahtunu noin paljon! :) Ja jaksoin eilen tehä 8 leuanvetoa!!! WUHUUUUU!!! <3

Minun akkuhappojuoma ja penkkipainot <3

Näin käy ku joutuu astetta riskimmän kanssa vuorottelemaan tangolla. Eli oltiin tekemässä hauiskääntöä scott penkissä. Mulla oli tanko plus 6,25 ja ukolla piti olla siihen sitte 10 kg enemmän. Joten tuli näin nätti yhistelmä :>

Ja nyt on mahtanu löytyä meikän lempparimaku palarissa. Nimittäin minttukaakao! :D maistuu ihan minttupuffetille, omnomnomnom..... ^^, oikeastaan, mahan tilata seuraavaksi suklaata, mansikkaa ja tota choco/mint makua. Saa vaihella ja kaikki on niin maultaan ku koostumukseltaankin niin hyviä.

Ja lopuksi, kaikkien päivän piristykseksi. Kaikkihan (ainakin melkein) haluaa rantakuntoon? Mä oon hyväksyny sen, että oon hylje ja näin ollen sitten vuoden ympäri rantakunnossa! :)

Kuntosali harrastuksena ja elämäntapana.

Juttelin eilen illalla rakkaan ystävän kanssa puhelimessa, puhuttiin toooodella paljon, koska pitkään aikaan ei olla nähty. Jännää, vaikka ollaan nähty viimeksi joskus.. öö... viime kesänä? niin silti ei tullu vaivaantunutta tunnetta/hiljasuutta. Jutellessa sitte synty ajatus otsikon mukaisesti.

Salilla käy ihmisiä, joille se on harrastus ja ihmisiä, joille se on elämäntapa. Ennen salilla hengaaminen oli mulle enemmänkin harrastus, vaikka haaveilinkin joskus vuonna 2020 olevani body fitness kisoissa. Salilla tuli käytyä enemmän ja vähemmän, vaihtelevalla syklillä. Pikku hiljaa salillakäymisestä on kuitenkin alkanut muovaantua elämäntapa. Tavoitteellista ja tärkeää. (huom. koko hommassa on n. 80% kiinni ruokavaliosta). Kun aloin syömään säännöllisin väliajoin ja kiinnitin huomiota laatuun ja määriin, alkoi tuloksiakin tulla.

Nämä harrastelijat. Anteeksi kaikki kauheasti, mutta teijät erottaa siellä salilla. :) Käyään ku keretään ja jaksetaan. Elämäntapa reenaajat -> sen vaan näkkee. Ja ei, se palarin tekeminen heti salilta lähtiessä ei oo näyttämistä että "huhhuh, olipa rankka reeni. Äkkiä palari naamaan niin ei kuihdu lihakset poies." Kuten eräs fitness osaajakin sanoi, palari on tärkeää juoda heti reenin päälle, jollain kroppa on vastaanottava ja proteiinit ja hiilarit menee juuri sinne minne pitääkin. Laihduttajille sopii paremmin pelkkä proteiini kuulemma.

Tottahan se on, ettei paljon sosiaalista elämää meijän katon alla ole, koska päivät tosiaan kuluu töissä/koulussa ja salilla. Sitte ku ollaan kotona, niin tehhään ruokaa ja huolletaan, koira pittää käyttää lenkillä ja hemmotella <3 Ikuna en kuitenkaan vaihtas. Okei, jos sais enemmän aikaa ystäville, ottaisin. Mutta tästä ajankäytöstä en mistään tinkis, sen verran tärkiää tosta salihommasta on tullu. Okei, onhan siellä salilla myös "välineurheilijoita" sekä näyttäjiä, huutajia, leuhkijoita jne jne jne. Näistä sais pitkän listan. Sen vois jättää ens kertaan :)

Joskus on hauska kuunnella näitten harrastelijoitten keskusteluita ohimennen. En tiiä kuka ymmärtää mitäki, mutta jos on vaikkapa kolmijakonen ohjelma (selkä-hauis, olka-rinta-ojentaja, jalat) niin siinä käyään ylleensä 3 päivää putkeen ja 1 päivä on lepoa. Eräiden keskustelun perusteella salilla käytiin ku jaksettiin, eli käytiin vähä pumppaamassa rautaa ja seuraava kerta oli sitte seuraavalla viikolla. En tiiä mitä järkiä on käyä kerran viikossa 3-jakosella ohjelmalla... :D no, tapasa kullahi.

Hypätäkseni taas asiaan RUOKA, niin meillä oli eilen tankkauspäivä. Voin sanoa, että mää olin vähän liianki tankkaustuulella, söin ihan liikaa. Mutta oliha se hyvvää <3 Ruispohjanen pitsa nimittäin, ite tehtynä. Päälle laitettiin naudan jauhelihaa, 2 purkkia tonnikalaa, tomaattia, kinkkua ja vähärasvasta juustoa (harmi ku ei ihan niin paljoa kehannu juustoa laittaa ku ennen). omnomnomnom.... :P Ja mää sain laittilimpparia kaveriksi. Näitä tankkauspäiviä oottaa ja pelkää. Viikot ku on syömättä huonoja hiilareita, niin sen sitte huomaa jos syö niitä :D

Mutta näillä pikku sanoilla, me lähetään viettämään laatuaikaa ulkoillen murun kanssa, mukavaa pääsiäistä kaikille <3

Otettiin kuviaki! ja sitä treeniä ja valivalia...

Tässä on taas muutama päivä vierähtäny, salilla ja töissä. Tiistaina jo tuntu, että mistä ihmeestä sitä repis muutaman tunnin lisää aikaa vuorokauteen. En tietenkään halua valittaa, iteppähän oon valinnu treenin ja kaiken muun tähän rinnalle. Keskiviikkoaamuna  meinas kiukuttaa hieman, ku en meinannu löytää puhdasta työpaitaa saatikka housuja. Siihen apina nakkaa sängynpohjalta, että pitäs tehä inventaario vaatekaappiin. Mulla vaan leikkas kiinni ja suutuin :D okei, kyllä mua tympäs ku miettiin, että millä ajalla. Tässähän on miniloma alussa, eli nyt pittää tehä kaikki mikä on jääny rästiin ja vielä koittaa rentoutuakki. :)

nyt siihen treeniin.

Eilen käytiin salilla tekemässä yläkropan voimaa taas vaihteeksi, otettiin muutama kuvaki. En oikeen osaa vaan päättää onko ne julkasukelposia..

näyttää siltä ettei mulla oo mittää käryä mitä teen :D no, 20kg kiekot on tuossa tangossa ja (surkiaa)kulmasoutuposea teen muka :>

Oli muutenki hyvä treeni, sain 3 leuanvetoa ilman kuminauhaa ja apuja, eli on tullu selkäänkin voimaa. Ruokaa sen eteen on syötykki ;) Tänään ois sitte ajankohtasena jalkojen voima. Viimeksi sain niin hyvin tuhottua jalat, että kävellessä teki mieli itkeä. Jospa sitä tälläki kertaa onnistuis yhtä hyvin. Ja sormet ja varpaat ristiin, että ihmiset on pääsiäislomalla eikä salilla, jotta ei tarvis jonotella mihkää laitteeseen tms. Paljon kivempaa tehä hyvä rytmillä, ku jonotella seuraavaa hommaa se semmonen 10 min. Son aika pitkä aika treenistä poies. Ja minä ku oon näin autisti, niin en tykkää vaihtaa treenissä järjestystä ;)

Joskus meinaa a) naurattaa b) itkettää c) vituttaa ihmiset, jotka varaa itsekkäästi sen seittemän eri painoa, penkkiä ja laitetta yhtäaikaa eikä tietenkään voi vuorotella. Ymmärrän kyllä, jos on joku superisarja menossa, mutta jos varaajia on salilla vaikka 10 tyyppiä, niin siinä loppuu salilla resurssit. Toinen minkä ymmärrän on se, että jos tangossa on jo kiekkoja sen 200kg eestä, niin ei siinä kenelläkään huvita alkaa purkamaan ja kasaamaan, notta toinen sais tehtyä välissä. Sitte on nämä ku meet kysymään, että montako teet vielä? ylleensä reenaajat ymmärtää, että kysytään sarjojen määrää, ei toistoja tai minuutteja. Joskus vastaaja vaan sattuu olemaan semmonen arjen sankari ja vastaa, että 15 SARJAA (tarkoittaa toistoa) tai että mähä just alotin ja pitkin nenänvartta katellaan. -_- Ei siinä mittää, kiva ku just alotit, emmä sun protskuja tullu varastaan, vaan ihan sitä kysyin, jotta tietäsin kauanko tarvii ootella vai pittääkö keksiä eri variaatio liikkeelle....

Tämmönen on meikän avautuminen tälle aamua kaurapuuron ja kahvin ääreltä, kohta vois jo alkaa suunnitteleen lounasta ja sit suunnata salille. Toivottavasti kerkeäis vielä siivoamaan ja pyykkäämään vähän lisää.

Loppukevennykseksi tämmöinen selän lähtökohtakuva ja ruokaaaaaaaaa :>

Tonne pitäs vielä paljon saaha lihasta ja löllöt poies :)

NAMNAM-risottoa ala mika. Meillä mennee aika paljon tota sapuskaa.

TREENIÄ JA RUOKAAAAAAAA :>

Näinpä! Mä pääsin taasen salille ku vointi oli hyvä :) Ukko taasen on nyt sitten flunssassa.. No kuitenni. Aletaanpa perehtyä tohon treeniohjelmaan. Siinä on voimaa ja hypertrofista, ja sitte 3 lepopäivää, eli jos lepopäivät lasketaan mukaan niin 8.jakonen ohjelma. Ja mää tykkään! Nyt on jalat ja yläkroppa niin tohjona, että ei sohvalle/autoon uskalla istua, tietääpähän tehneensä jottain. :) Meinaa vähä pelottaa jalkojen hyperipäivä, viimeksi oltiin kuolla apinan kanssa salilla. 1-2 minuutin tauot, isot painot ja pitkät sarjat. Sydän meinaa vähän väliä sanoa sopimuksen irti ja keuhkot ei halua ottaa happia :D Ylävartalon voimassa ja hyperissä on normi leuanvetoa ja sitte leviää leuanvetoa.. Ikuna en oo yhtäkään saanu puhtaasti. Nyt sitte otin salilla kuminauhan avuksi ja jaksan tehä normeja jopa 6 (yliki jos Mika keventää ) ja sitte leviää nous vasta 2. Oon silti ylypiä, koska saan tehtyä, vaikka käytänki apuja. Meillä PT oli kirjottanuki blogiinsa, että jostain on alotettava, ja tuo kuminauha on iso ja hyvä apukeino. Eikä se oo siis huijaamista ;) treenin jälkeen otettiin mukamaste vähä alotuskuvia, saa nähä millon ilkiää niitä esille laittaa...

Sitte tuota ruokapuolta. Paljon saa syyä ja silti painoa on tippunu semmonen 4 kiloa. Ja reisistä oli näköjänsä lähteny 2 cm/jalka. Ja tätä hommaa ollaan vasta 3 viikkoa tehty O.o ruokarytmihä on kaikille tuttu, mutta kirjataanpa se meijän homma ny ylös.

Eli aamulla puuro (mä syön sen töissä ja apina kotona), klo 11 lounas ja siinä on sitte saakelisti kasvista ja rehua (nam) ja sitte 120g lihaa/kanaa/kalaa ja pottua/riisiä. Makaroonia ei oikeastaan ees oo ikävä. Noin klo 14 välipala, sisältäen hyviä rasvoja, kasvista ja kuitua ja sitte roteiinia. Ylleensä me mennään salille sitten siinä klo 17 tietämillä niin ennen sitä ei kerkiä syyä, joten meillä menee reenilaturi 30 min ennen treeniä, reenin aikana aminohappoja ja sitte lopuksi palari. Oli muuten aika hyviä nuo Mass.fi:n palarit, oon aina inhonnu jostain syystä suklaanmakusta, mutta noilla se on oikiasti hyvvää <3 ja mansikka kans. Ja oikiastaan kaikki mitä oon tähän mennessä maistanu... :> ja sitte ku tullaan salilta niin apauttiarallaa tunnin kuluttua palarista tehhään päivällinen alias illallinen. Samat määrät ku lounaallaki. Iltapala syyään sitten noin tunti ennen nukkumaanmenoa, siinä on sitte lähinnä enää vain proteiineja. Tuo Triple Night- proteiini oli kylläki koostumukseltaan semmonen etten saattanu juua sitä. :( vaikka maussa ei sinällään ollu mitään vikaa.

Töissä sain ennen kommenttia mun suurista ruokamääristä ja myönnettävähän se on. Mää syön paljon, jos en oo kippee tms. Päiväkodin lapsetki on jo tottunu siihen, että mulla on lähes aina omat eväät, lounas ja välipala mukana. Ne kylläkin luulee aina, että mulla on chilipataa mukana ja se on kuulemma YÖKS :D välipalana kulkee mukana sitte hedelmää ja rahka, joskus "voimajuoma" eli proteiinipaukku.

Oli muuten torstaina muutenki kiva reenikerta, näki vanhoja salituttuja ja tuli uusienki kanssa poristua. Yks neiti tokas, että ihan kivasti käytän painoja suorin jaloin mavessa (60kg) ja mua alko hävettään jostain syystä.. Noh, siinä treenasin ja ärisin ja murisin, kävelinki kuulemma niinku isoki ihminen. Totesin vaan, että jalat on niin muusia (ettei niistä tienny haluaako ne oikialle vai vasemmalle vai alas.)

Noooooh, nyt ku on taas päästy salielämään mukaan, niin päivityksiä ei sitte tuu usein mutta ne on sitten sitäkin pidempiä. Nimittäin mulla menee työhommiin ~10 h/pv, salilla semmonen 1,5-2 h ja ruuanlaitot päälle, niin oon aika finiittos ku kello lyö 9. Vuorokaudesta loppuu tunnit joskus kesken :D

Heippatirallaa :)

Kylläpä meinaa vastustaa.

Kuten otsikkokin kertoo, nyt meinaa vastustaa. Alotetaanpa listaamaan asiat, jotka ei meinaa mennä putkeen. Mulla oli (on edelleen seisonnassa) punainen paholainen alias ooppeli. Noh, ku jotahi meni rikki niin se päätti hajota sitte totaalisesti. Eihä se auttanu ku koittaa korjata asia. Auton painaessa mieltä, puhelimeni putosi (Lumia900) ja meni särki. Ei kai siinä, piti sitte uus ostaa. Niinpä sitte ooppeli päätti, että eipä mennäkkään katsastuksesta läpi ja onkkelma oli semmonen, että piti uus (vanha) auto ostaa. Meni aika kivasti rahhaa koko hommaan puhelin mukaan lukien. Ja sopivasti aprillipäivänä, mun electroni lakkas toimimasta, enkä ollu tajunnu tilata uutta ku semmosta ei postissa automaattisesti näkyny. Eipä siinä vielä mittään, mutta piti koiranki sitte sairastua. Lääkäriin lompsis ja taas kortti vinkumaan ja tilit itkemään verta. Korvan paholainen oli tulehtunu ja rappaamisen seuraamisena siihen tuli ns. verikorva. Lekuri sano, että katellaan viikko ja jos ei helpota turvotus niin kahtellaan jos tyhjennettäs. Eihän se turvotus helpottanu ja päätettiin varata uus aika Animagiin tyhjennykseen. Tälle päivää (ma 7.4) saatiin aika ja minä menin aamuvuoroon töihin, notta kerkeän koiran ja avoapinan hakemaan lekurireissulle. Mutta mitäs sitten sattuikaan....

Lähdin töistä suhteellisen hyvillä mielin, vaikkakin lounaaksi en napannut kuin omenan ja banaanin ( olin unohtanu eväshomman kokonaan illalla) ja ajattelin, että kerkeän kotona tekasta pikaeväkset meille ennen lääkärireissua. Mulla hajos sitte rengas moottoritielle!! Noh, en hermostunu vaan varoitin ensimmäisenä muita tiellä liikkujia, jottei takiani tapahtuisi mitään vakavampaa. Kävelin perärontille (eli kontille) ja kaivelin sieltä pelit ja pensselit eli tunkin, pulttiavaimen (vaimikäseon) ja vararenkaan. Mieli meinasi hieman painua maahan, kun huomasin vararenkaankin olevan hyvin tyhjillään. Soitin avoapinallekki ja ressasin sitten, että keretäänkö. Aloin sitten tunkkaamaan autoa ylös. TUNKIN PERKELE HAJOS!!! sain kylläkin hajonneen renkaan pois, mutten varanrengasta alle. Tässä vararikossa sitten yritin huitoa, notta pysähtyiskö joku. Aloin panikoida, ja soitin avoapinalle, itkin ja kiukkusin. Yritin edelleen pysäyttää autoa avuksi, mutta ei. Minuutit valuivat ohi kuin vesi siivilästä, puoli tuntia, ennenkuin joku pysähtyi. Heillä ei ollut tunkkia, mutta he kysyivät silti voivatko auttaa. Kiitin kohteliaasti ja arvostin heidän pysähtymistään. Jatkoin hommaa, itku kurkussa ja hätä käsillä. Aikaa kun ei enää ollut mahdottomasti. Rekan aiheuttama ilmavirtaki repäs tankin luukun irti. :( Apina sitten sai kyydin kohti lekuria siskoltaan (onneksi) ja minä jatkoin taistelua moottoritien varressa. Puoli tuntia taas, eikä yhtään apua. Olin jo soittamassa hartikaiselle ja sitten tapahtui ihme. Maanteiden ritari mustakeltaisella pakullaan pysähtyi auttamaan!!! :)) vaikkakin motarilla ei saisi pysähtyä (kuulemma) Tunkki toisen tilalle, rengas alle (niin tyhjä, että pelotti) mutta minä selvisin! Kiitos tämän herrasmiehen. Koiraki sai hoidon korvaansa ajoissa, minä olin kyllä sen näkönen, että jossaki on piehtaroitu, mutta silti.

Että nyt tässä miettii, vaikkei sais, että mitähä vielä? :) kohta tässä on jo niin potkittu olo, ettei mitään rajaa. Onneks kuitenkin on tuo ihana avomies, joka jaksaa aina kuunnella mun pahimmatki kiukuttelut ja itkut. <3

Flunssa sais painua hevonh**vettiin kiitos.

Kun tässä flunssassa ei mikkää nappaa eikä mittää jaksa niin internetin ihmeellinen maalima on aika hyvää viihdettä. Mm. pakkotoistossa vähän selostettiin naisten treeniblogeista --> http://www.pakkotoisto.com/treeni/121800-naisten-kuntosalikulttuuri-kuvia-perseesta-ja-puurosta/

Sain melko hyvät naurut :D itekki joo treenaan semmosissa tiukoissa juoksuhousuissa, mutta ne JOUSTAA ja HENGITTÄÄ, en käytä niitä siks, että saisin huomiota. Mieluusti löysä paita sitten persettä peittämään. Mutta tuolla pakkotoistossa puhuttiin asiaa. Ku aatellaan vaikkapa niitä fitnesskisoja. Siellä pittää olla näköjään naamaaki lihasten lisäksi, tai muute sun julkisuus on siinä parissa minuutissa lavalla, täts it. Ja ne silikoonit. HÄRREGYD! ei ne näytä hyvältä siinä kauniisti kehittyneen rintalihaksen päällä. Semmoset ilmapallot ja ihan luonnottoman muotoset. Tää on vaan mun mielipide, itellä ku ei tommosia ole niin en niitä sitte arvostakkaan (enkä tuu koskaan arvostaa kenelläkään muulla kuin ihmisellä, jolle on rakennettu uus rinta menetetyn tilalle)

Jepjep. Avoapinan kanssa tulee syötyä ja juotua noita ravintolisiä ja protskuja. Pääpaino on kuitenkin monipuolisessa ja terveellisessä ruuassa. Ei nimittäi meikän masa (alias vatsa) jaksa vetää sitä määrää proteiinia lihoista jne, mitä kroppa vaatii. Helpompaa lyyä jauhot purkkiin ja vähä ravistaa veden kanssa. Ja onhan se nopiaaki ja kulkee joka paikassa mukana välipalana. Tällä hetkellä ku ei syyä sokeria, ei valkosia jauhoja jne, niin säästyypä muuten kauppareissulla rahaa, jännä homma. Muutenki saa kantaa kassikaupalla ruokaa kotio, niin ei sinne huvita turhaa hömppää alkaa pakkaamaan mukaan. Vaikkakin mulla on suklaata ikävä. Herkkuhetken luo banaani-omenacombo. NAM.
Mistä tulikin mieleen, voiko sokerista saaha krapulan? Meillä ku ei tuota alkomahoolia tässä perheessä kauhiana kulu (ehkä 1-2krt/ 2kk välein käyn minä viihteellä). Käytiin nimittäin viime lauantaina leffassa ja mun oli iiiiiiihan pakko saaha pikkupopparit ja limu. Enkä ees tajunnu ottaa laittiversiota vaan otin kunnon pepsiä. Ja seuraavana aamuna tuntu niinku ois baarireissun käyny heittään :D

Tässä ois jo kiva parantua, notta pääsis treenien kimppuun, niin tulis jottain oikiaa asiaaki tänne, eikä vaan tämmöstä tyhjänpäivästä pölinää.

Ps. Tiesittekö, että tuo sarvikuono (nenäkannu) on meleko jees näin nuhan aikana. Saa happiaki ilman että kuullostaa nukkuvalta mopsilta.

Heippatirallaa ja mukavaa perjantaita :)

Blogien ihmeellinen maalima :)

Jostain kumpusi halu aloittaa oman blogin pitäminen sisältäen treeniä, ruokaa, parisuhdehömppää ja sen semmoisia. Saapa nähä mitä hommasta tulee (ko. blogeja ku on jo se seittemän miljoonaa.. ) Ensinnäki pelkästään nimimerkki tulee siitä, että haluan ovenkarmien levyset hartiat vaikka kävelen niihin jo nyt pahki. (ne nyt vaan sattuu aina osumaan mun tielle) :D Tämän ensimmäisen kirjoitukseni naputtelen sängynpohjalla flunssan kourissa, joten sallinette muutamat ylilyönnit ja tyhmät jutut.

Paljon on tullu luettua ihmisten blogeja, niin treenaamiseen kuin ruokaankin liittyen ja sitten pakko mainita yks ehkä parhaista blogeista ja se on Slurren teehetki. Päivän ku päivän pelastaa kunnon räkänaurut ku Slurre kirjottaa vähän elämän tosiasioita. Siellä ei paljon treenaamisesta taikka ruuasta puhuta, ellei neki oo sitte aiheuttanu murheita :D Mutta nyt palatakseni tähän hetkeen, niin alussa veikkaan tekstin olevan ihan liibalaabaa.

Tällä hetkellä mun elämä koostuu töistä, treenistä ja ruuasta sekä elämisesta kahen karvaturvan kanssa. Toinen on staffineiti ja toinen avoapina. Eiku siis avomies. Monesti tullu mietittyä, että tän katon alla asuu kolme lihaksikasta olentoa. Tainno, mä vasta metästän niitä lihaksia, noilla kahella ne jo on. Kesää odotellessa, sitte koiralla alias kinkullakin on taas isommat muskelit. Avomies pääs muuten Mass:in Training camp:piin. Ollaan pikkusen mielissään! Siinä tuli sitte kertarykäsyllä meille parempi ruokavalio (hyvästi hesen herkkuruuat ja suklaa). En missään nimessä valita. Olo on ollu parempi ku melekeenpä koskaan ku ollaan syöty oikein ja kunnolla. Ruoka-ajat on ollu meillä säännölliset mutta tuo ruuanlaatu on vaihellu laidasta laitaan, riippuen päivästä ja tähtien asennosta. Enää ei oo onneks näin, vaikka välillä tekis mieli hypätä autoon ja hurauttaa heselle hakemaan helppoa ruokaa. Eihä se terveellistä ole, mutta silti NAM. 

Sitte vähä enemmän minusta. En oo kauhian hyvä puhumaan ittestäni, mieluummin puhun vaikka pikkukivistä. Tai salista ja ruuasta. MUTTA: Oon 25-vuotias lähihoitaja, kouluttauduin joskus jopa rakennusrestauroinnin artesaaniksi. Eli tykkään tehä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kirvesmiehen hommat ei oikeen napannu, niin lähin sitte päiväkotien ihmeelliseen maailmaan töihin ja sille tielle jäin. Opiskelin lähihoitajaksi ja pääsin töihin. Töissäki nimen eessä tullee sana ISO. Siis sillon ku lapset kutsuu nimellä. En sitte tiiä pitäskö se ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, kropassa ku ei oo pituutta ku vajaa 171 cm ja painoa semmonen tarpeeksi. Ei onneks pelastusrengasta oo omasta takaa. Kuvia ja semmosia varmaan jossain vaiheessa alan laittelemaan.

Jossain vaiheessa varmaan alkaa hahmottua tää blogin pitämisen järki ja järjestys, nytten tää on vaan tämmönen ajatusten karkailua ja turhanpäivästä sepostusta :) Päivityksiä tulee varmaan sillon ku kerkiää ja jaksaa, oon vähän huono opettelemaan uusia tapoja.

Katellaanpa taasen kunhan innostun.