Blogien ihmeellinen maalima :)

Jostain kumpusi halu aloittaa oman blogin pitäminen sisältäen treeniä, ruokaa, parisuhdehömppää ja sen semmoisia. Saapa nähä mitä hommasta tulee (ko. blogeja ku on jo se seittemän miljoonaa.. ) Ensinnäki pelkästään nimimerkki tulee siitä, että haluan ovenkarmien levyset hartiat vaikka kävelen niihin jo nyt pahki. (ne nyt vaan sattuu aina osumaan mun tielle) :D Tämän ensimmäisen kirjoitukseni naputtelen sängynpohjalla flunssan kourissa, joten sallinette muutamat ylilyönnit ja tyhmät jutut.

Paljon on tullu luettua ihmisten blogeja, niin treenaamiseen kuin ruokaankin liittyen ja sitten pakko mainita yks ehkä parhaista blogeista ja se on Slurren teehetki. Päivän ku päivän pelastaa kunnon räkänaurut ku Slurre kirjottaa vähän elämän tosiasioita. Siellä ei paljon treenaamisesta taikka ruuasta puhuta, ellei neki oo sitte aiheuttanu murheita :D Mutta nyt palatakseni tähän hetkeen, niin alussa veikkaan tekstin olevan ihan liibalaabaa.

Tällä hetkellä mun elämä koostuu töistä, treenistä ja ruuasta sekä elämisesta kahen karvaturvan kanssa. Toinen on staffineiti ja toinen avoapina. Eiku siis avomies. Monesti tullu mietittyä, että tän katon alla asuu kolme lihaksikasta olentoa. Tainno, mä vasta metästän niitä lihaksia, noilla kahella ne jo on. Kesää odotellessa, sitte koiralla alias kinkullakin on taas isommat muskelit. Avomies pääs muuten Mass:in Training camp:piin. Ollaan pikkusen mielissään! Siinä tuli sitte kertarykäsyllä meille parempi ruokavalio (hyvästi hesen herkkuruuat ja suklaa). En missään nimessä valita. Olo on ollu parempi ku melekeenpä koskaan ku ollaan syöty oikein ja kunnolla. Ruoka-ajat on ollu meillä säännölliset mutta tuo ruuanlaatu on vaihellu laidasta laitaan, riippuen päivästä ja tähtien asennosta. Enää ei oo onneks näin, vaikka välillä tekis mieli hypätä autoon ja hurauttaa heselle hakemaan helppoa ruokaa. Eihä se terveellistä ole, mutta silti NAM. 

Sitte vähä enemmän minusta. En oo kauhian hyvä puhumaan ittestäni, mieluummin puhun vaikka pikkukivistä. Tai salista ja ruuasta. MUTTA: Oon 25-vuotias lähihoitaja, kouluttauduin joskus jopa rakennusrestauroinnin artesaaniksi. Eli tykkään tehä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kirvesmiehen hommat ei oikeen napannu, niin lähin sitte päiväkotien ihmeelliseen maailmaan töihin ja sille tielle jäin. Opiskelin lähihoitajaksi ja pääsin töihin. Töissäki nimen eessä tullee sana ISO. Siis sillon ku lapset kutsuu nimellä. En sitte tiiä pitäskö se ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena, kropassa ku ei oo pituutta ku vajaa 171 cm ja painoa semmonen tarpeeksi. Ei onneks pelastusrengasta oo omasta takaa. Kuvia ja semmosia varmaan jossain vaiheessa alan laittelemaan.

Jossain vaiheessa varmaan alkaa hahmottua tää blogin pitämisen järki ja järjestys, nytten tää on vaan tämmönen ajatusten karkailua ja turhanpäivästä sepostusta :) Päivityksiä tulee varmaan sillon ku kerkiää ja jaksaa, oon vähän huono opettelemaan uusia tapoja.

Katellaanpa taasen kunhan innostun.